Uutisiarkisto
-
▼
2016
(1)
- ▼ helmikuuta (1)
-
►
2015
(7)
- ► heinäkuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2013
(25)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2012
(41)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (8)
- ► huhtikuuta (5)
- ► maaliskuuta (5)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2011
(43)
- ► joulukuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (7)
- ► maaliskuuta (5)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (4)
-
►
2010
(29)
- ► joulukuuta (3)
- ► heinäkuuta (3)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2009
(23)
- ► joulukuuta (1)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (1)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2008
(17)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (6)
Sisällön tarjoaa Blogger.
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Kymppi tuli :)
Fjonca teki super ison ja hienon työn - 29 tuntia synnytystä ja 10 puppelia on mamman kanssa pentulaatikossa. Valitettavasti yksi pentu syntyi kuolleena. Fjonca hoitaa hienosti pentuja ja minä onnessani olen siellä laatikossa koko ajan touhussa mukana. Jos ei muuta niin ihan vaan ihailen uusia koiraelämän alkuja.
Pennut saivat odotetun ja kaivatun punaisen värin vanhemmiltaan. Geenit toivat myös pennuille tosi hienot maskit. Synnytys oli tiukkaa työtä Fjoncalle, vaikka se onkin erittäin vahva ja hyväkuntoinen narttu. Pennut olivat isokokoisia, reippaita ja vahvoja, isoin 650 grammaa. Ensimmäinen pentu oli väärässä asennossa ja tuli pää ja hartiat edellä, tassut taaksepäin ... jäi sitten jumiin hartioista. Totta totisesti säikähdin että mitäs nyt tehdään. Onneksi kärsivällinen mamma ja ehkäpä "ammattitaitonikin" pelasti emon ja pennun.
Tässä muutamia kuvasia onnellisesta perhetapahtumasta pentujen elämän ensimmäisistä tunneista toiseen päivään:
Pennut saivat odotetun ja kaivatun punaisen värin vanhemmiltaan. Geenit toivat myös pennuille tosi hienot maskit. Synnytys oli tiukkaa työtä Fjoncalle, vaikka se onkin erittäin vahva ja hyväkuntoinen narttu. Pennut olivat isokokoisia, reippaita ja vahvoja, isoin 650 grammaa. Ensimmäinen pentu oli väärässä asennossa ja tuli pää ja hartiat edellä, tassut taaksepäin ... jäi sitten jumiin hartioista. Totta totisesti säikähdin että mitäs nyt tehdään. Onneksi kärsivällinen mamma ja ehkäpä "ammattitaitonikin" pelasti emon ja pennun.
Tässä muutamia kuvasia onnellisesta perhetapahtumasta pentujen elämän ensimmäisistä tunneista toiseen päivään:
![]() |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









